Se on siinä. Ensimmäiset maalaamani kännykät (taisipa olla ensimmäiset värilliset tässä galaksissa??)!
Malli oli Nokia 101.
Oli synkkä ja myrskyinen yö herran vuonna 1994 ja seuraavaksi päiväksi pakko saada kaverille
kiihdytyskisaan lila/mustat värit kypärän pintaan. Noin tunnin mietinnän jälkeen löysin itseni paikallisesta
automaaliliikkeestä Badger 150:n kopion kopio kädessäni, josta kolmannen pesun jälkeen katosi rungosta jengat. Kypärä
tuli kuitenkin onnellisesti maalattua ja tyytyväinen asiakas kiihdytti menestykseen.
Melko pian, replican murjouduttua, Pihtiputaan lukion ylijäämä-Paasche löysi tiensä käsiini.
Se oli vimosen päälle retussiruisku (täyttö, 5 cm viivaa, täyttö) ja palveli kunniakkaasti jonkin aikaa.
Oli aika keskittyä paineilman tuottamiseen. Otetaan yksi erittäin ruosteinen Bedfordin jarrupaisuntasäiliö, jääkaapin
kompura, jonkin tasoinen painemittari, sekä määrätön määrä letkua. Hitsataan migillä runko ja ainesosat yhteen. Laitetaan töpseli
seinään ja koeponnistetaan (puolivahingossa) olohuoneessa 9. kerroksessa noin 28 kilon paineeseen, jonka jälkeen hankintalistaan
tuli takaiskuventtiili. Onneksi ei räjähtänyt. Myöhemmin tämäkin kompura sai väistyä tehdastekoisen paineilman edessä ja ruiskujakin
tuli ja meni. Näillä eväillä edettiin aina vuoteen -96, jolloin Decorpaint näki päivänvalon.
Tänä päivänä DP työllistää allekirjoittaneen 25h/vrk. Joskus jopa enemmän.
Yhteistyötä teemme usean eri alihankkijan kanssa. DP on laajentunut alun
maalauspainotteisesta toiminnasta käsittämään nyt myös silkkipainannan,
graaffisen suunnittelun ja tarratyöt. Vahvasti DP:n kehityksessä on ollut
mukana myös Jarkko "maisterismies" Kivimäki, jonka kanssa jonkin aikaa
maalailimme myös samoissa tiloissa. Jarkon eksyttyä Keski-Suomeen hän
jatkoi siellä toimintaa opettajan työn ohella, maalaten myös DP:n nimellä.
DP/Atte Vainionpää
